Hahmo B
**Aika:** 2068-08-31T23:15:00+03:00
Aika: 2068-08-31T23:15:00+03:00 Sijainti: Helsinki, Naistenklinikan 1krs, Käytävä synnytyssaliin Yksilötunniste: TBA Nimimerkki: TBA
Hengähdän syvään kiirehdittyäni kahdeksan näytön ja retroesineenä pidetyn Moccamasterin koristelemalta työasemaltani pitkää korutonta sairaalakäytävää pitkin synnytyssaliin. Synnyttäneen naisen värinsä menettäneet kasvot tuijottavat väsyneesti tyhjyyteen. Nojatuolilla epämukavassa asennossa rötköttävä paidaton isä hymyilee maireasti pitäen juuri puhdistettua vauvaan sylissään ihokontaktissa. Kahden hermoilevan kätilön ilmeistä aistin synnytyksen olleen heille poikkeuksellisen raskas. No, varmasti onkin, nykyäänhän kätilöfreelancereita käytetään lähinnä joko raskauden aikaisiin tai synnytyksen jälkeisiin konsultaatioihin. Naistenklinikan automatisoidut robotit hoitavat itse synnytykseen liittyvän työn moitteettomasti.
Lähes kaikki synnyttäjät valitsevat valtion ilmaiseksi tarjoaman tehostetun 48 tunnin synnytyspaketin, jossa synnyttäjä lääkitään alkuperehdytyksen jälkeen yli vuorokauden kestävään kivuttomaan uneen. Sen aikana kätilörobotit ja moderneilla nanosensoreilla varustellut synnytyspedit huolehtivat synnytyksen etenevän normaalisti. Suonensisäiset lääkkeet tasapainottuvat itsestään sopiviksi annoksiksi potilaan sensorilukemien perusteella. Kohdunkaulan laajentaminen tapahtuu lääkityksen lisäksi tarvittaessa ballongin korvanneella suomalaiskeksinnöllä elektroballolla, jonka aiheuttamat kehonmukaiset rytmikkäät värähtelyt eivät vaadi potilaan hereilläoloa supistusten tuottamiseksi. Kätilöille ennen kuulunut henkisen tuen tarve on näiden operatiivisten muutosten ansiosta vähentynyt olemattomiin. Nykyään synnyttäjä tukihenkilöineen saa haluamansa tuen synnytyspedin ruudulla näkyvästä ja kaiuttimista kuuluvasta reaaliaikaisesta tekoälychatistä, joka on kytketty suoraan potilaan yksilöityihin tietoihin. Moni suosii chatin sijaan viihdeohjelmien katselua, ennen kuin synnytysuni käynnistyy.
Parempaa palvelua kuin ikinä sanon minä, eikä tietojärjestelmätkään ole vuosiin kaatuneet sen jälkeen kun Apotista siirryttiin ruotsalaisen teknologiayrityksen tuottamiin digipalveluihin. Siltikin julkisen terveydenhuollon täytyy perhemyönteisyyden ja yksilönvapauden nimissä kunnioittaa potilaiden toiveita. Joskus harvoin, noin kerran vuodessa, meiltä pyydetään koneetonta synnytystä. Ei se toki täysin koneetonta ole, vaikka synnytyksessä käytetäänkin perinteisiä menetelmiä lääkkeistä kätilöihin. Jotkut onnettomat ilmeisesti vielä vastustavat teknologian tuomaa varmuutta ja helppoutta, ja sen takia minäkin joudun tänään likaamaan käteni.
Vilkaisen synnytyssalin ruudulla näkyvää ihmisluettavaa tiivistelmää potilaasta, 35-vuotiaasta koneettomasta ensisynnyttäjästä, joka on selvinnyt toistaiseksi helpolla. Synnytys on saatu käynnistymään viikolla 41+2 pelkästään kuudentoista tunnin välein rytmitetyn misoprostolin annoksella sekä ballongilla, eikä osastolle saapumisestakaan ole edes kahta päivää. Otan toisen syvän henkäyksen ja siirryn kätilöiden toiveiden mukaisesti tarkistamaan istukkaa, joka ei meinannut ilman kohdun rajua painelemista tulla ulos. Yli kaksi litraa verta synnytyksen aikana menettänyt äiti pitää toisen kätilöistä kiireisenä, kun toinen ohjaa minut syvemmälle synnytyssaliin. Istukka on jo valmiiksi nostettu työpöydälle, jossa on osittain jo unholaan jääneitä työvälineitä, kuten analoginen vaaka ja mittanauha.
Rupean suorittamaan päivystävän lääkärin rutiinitoimenpidettä, jota en ole tosin lähes vuoteen omin käsin istukkaa palpoiden tehnyt. Vedän varmoin ottein S-kokoiset nitriilihanskat käsieni suojaksi. Siirryn kääntelemään puolen kilon kimpaletta mumisten huomioni viereisen kätilön potilastietoihin kirjattavaksi.
Istukan paino 480g, halkaisija 17cm, paksuus 2,5cm eli koko normaali. Fetaalinen puoli sileä, ei repeämiä. Napanuoran kiinnitys sekä kaksi napavaltimoa ja yksi napalaskimo normaalit. Maternaalisen puolen lohkojen väri ja koko normaali. Fetaalisella puolella pehmä, tumma alue, yhteensopiva subkorioisen hematooman kanssa. Yhteenveto: Istukka ja kalvot kokonaiset. Mahdollinen sobkorioinen hematooma saattaa selittää synnytyksen runsaan verenvuodon. Jos synnyttäneen verenvuoto tyrehtyy, ei tarvetta jatkotoimenpiteille leikkaussalissa.
Vilkaisen kätilöä, joka nyökkää kiittääkseen avustani ja vahvistaakseen kirjauksen onnistuneen. Siirryn avaamaan lokeroa, jossa orgaaninen kudos pikajäädytetään nestemäisen typen avulla laboratoriotutkimuksia varten, mutta kätilö huudahtaa pysäyttäen liikkeeni. Potilas kuulemma haluaa istukan itselleen, eikä suostu istukan jatkotutkimuksiin laboratoriossa. Ainiin, tämähän oli se sairaalan sisäisesti tiedottama journalistin vaimon synnytys, josta oltiin tekemässä juttua Hesarin 50-vuotta täyttäneen Lastensairaalan erikoispainokseen. Tämä mainetta ja kunniaa kerännyt tutkiva journalisti puolisoineen olivat sattumalta saamassa lasta samoihin aikoihin, ja olivat sopineet sairaalan johdon kanssa tekevänsä reportaasin synnytyksestä 50 vuotta vanhoilla lääketieteellisillä menetelmillä. Ehkä journalisti halaa kuvata istukan lehteä varten? Tarkempaa selitystä istukasta en tähän hätään ainoana päivystävänä lääkärinä ehdi antaa, mutta pakkaan istukan huolellisesti tiiviiseen kahden litran läpinäkyvään sairaalapussiin, jonka ojennan kätilölle.
Huomaan nojatuolilla edelleen istuvan silmälasipäisen kikkarapäisen hoikan miehen nyt tarkemmin, olettaen hänen olevan vaimonsa mukana oleva journalisti. Hän katsoo kiivaalla katseella istukkapussin siirtymistä kätilölle, eikä vilkaisekaan minua. Huomaan miehen kaulassa olevan kalliin näköisen tunnistekorun, joka muistuttaa armeijan tuntolevyä. Se näyttää kuitenkin kimaltelevan omalaatuisesti, lieneekö titaania? Havahdun miehen kysyvästi takaisin tuijottavaan katseeseen. Vastaan katsella harjoiteldun rauhoittavalla lääkärin hymylläni.
Onnittelen pariskuntaa lapsesta, vakuutan ettei jatkotoimenpiteitä tarvita. Heitän hansikkaani roskakoriin ja kiirehdin takaisin toimistooni vahtimaan, josko jossakin 99 muusta synnytyspedissä tarvittaisiin apuani. Epäilen, sillä robottikätilöt osaavat kyllä asiansa niin hyvin. Valtaosan päivystysvuoroistani vietän kahviani nautiskellen ja true crime -podcasteja kuunnellen. Mitenköhän iltavuoron alussa aloittamani jakso ratkeamattomasta Ounasvaaran "itsemurhasta" päättyy?